HUU – Hyperuricosuria

SUOMEN KENNELLIITON TIEDOTE KOSKIEN HYPERURICOSURIAA:
Virtsan kohonnut virtsahappotaso (hyperuricosuria) venäjänmustaterrierillä – jalostusohjeet
Suomen Kennelliitto
Katariina Mäki, Kirsi Sainio

Vuonna 2010 julkaistun yhdysvaltalaistutkimuksen (Karmi ym. 2010*) mukaan venäjänmustaterrierillä on sama kohonnutta virtsahappotasoa aiheuttava mutaatio kuin dalmatiankoirilla. Mutaatiolle on olemassa geenitesti, ja koirien mahdolliset genotyypit ovat
N/N (normaali alleeli kummassakin kromosomissa),
N/HU (yksi normaali alleeli ja yksi mutaatio; koira on mutaation kantaja) sekä
HU/HU (kaksi mutaatiota, koiralla on kohonnut riski sairastua virtsakivisairauteen).
Geenitesti kertoo ainoastaan onko koiralla kohonnut virtsahappotaso, ei sitä, onko koira sairas.

Venäjänmustaterrierillä HU-alleelin frekvenssi on yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan 0,51 eli 51 % rodun alleeleista on HU. Tästä voidaan laskea 27 % koirista olevan HU/HU eli geneettisesti sairaita. Kantajia on siispä oltava 50 %, ja loput 23 % ovat homotsygootteja normaalin virtsa-aineenvaihdunnan alleelin suhteen. Dalmatiankoirilla HU-alleelin frekvenssi on 100 % eli mutaatio on fiksoitunut rotuun eikä normaalia alleelia enää esiinny.

Homotsygooteista (HU/HU) dalmatialaisista noin 90 % ei sairastu virtsakivisairauteen koskaan elämänsä aikana, eli ne ovat kliinisesti terveitä. Todennäköisyys saada terve koira, vaikka se geneettisesti olisi sairas, on siis 90 %. Venäjänmustaterrierillä sairastuvien HU/HU-koirien osuudesta ei tällä hetkellä ole tarkkaa tietoa. Sairastuneita koiria tiedetään olleen vuosien varrella noin 10.

Vaikka venäjänmustaterrierillä mutaation frekvenssi on selvästi alhaisempi kuin dalmatiankoirilla, N/HU-koiria on yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan kuitenkin niin paljon, että N/HU*N/HU-yhdistelmien rajaaminen pois tuo ongelmia muiden sairauksien suhteen, koska niidenkin osalta on karsittava koiria jalostuksesta. Rodun tärkein huolenaihe on tällä hetkellä jalostustoimikunnan mukaan luustoterveys. Lisäksi huomiota pitäisi kiinnittää myös muihin sairauksiin kuten epilepsiaan, kilpirauhasen vajaatoimintaan ja silmäsairauksiin.

Jalostussuositus hypericosurian suhteen:
– Jalostuskoirat testataan
– Rodun terveyskyselyn yhteydessä selvitetään kuinka suuri osuus HU/HU-koirista tässä rodussa sairastuu
– N/HU*HU/HU –yhdistelmiä ei tehdä
– HU/HU*HU/HU –yhdistelmiä ei tehdä
– N/HU*N/HU-yhdistelmistä syntyvät pennut geenitestataan ja jalostukseen valitaan mahdollisuuksien mukaan vain N/N-koiria

Tällaiseen suositukseen on päädytty, koska kyseessä on riskigeeni. Se tarkoittaa, että vain osa HU/HU-koirista saa oireita. Riskigeeni lisää riskiä sairastua, mutta se ei ole ainoa sairauden puhkeamisen syy; sairauden puhkeamiseen voivat vaikuttaa muut geneettiset sekä ympäristötekijät. Jos riskialleelia lähdettäisiin rajaamaan liian tiukasti jalostuksen ulkopuolelle, olisi vaarana, että rodussa yleistyisi jokin vielä hankalampi perinnöllinen sairaus tai jopa jokin virtsakivitaipumukseen nyt tunnistettua mutaatiota vahvemmin vaikuttava geenialue. Siksi tällaisessa tapauksessa ei voi suoraan soveltaa Kennelliiton jalostusstrategiassa linjattuja periaatteita geenitestattujen koirien yhdistämisestä. Geenitesti testaa siis virtsakiville altistavaa virtsan kohonnutta virtsahappotasoa, ei suoraan virtsakivisairautta.

Dalmatialaisilla ainoat yhdistelmävaihtoehdot ovat HU/HU*HU/HU. Se ei tietenkään ole toivottavaa, vaan olisi hyvä, että dalmatialaisiin pointterilta haettu terve geenimuoto yleistyisi rotuun. Jalostuksesta tulee kummassakin rodussa karsia ensisijaisesti kliinisesti sairaat koirat (kuten jalostusstrategiassa mainitaan) eli koirat, jotka osoittavat sairauden oireita. Koira, jonka virtsahappotaso on kohonnut, ei siis ole sairas, vaan vielä kliinisesti terve. Jalostuksen ulkopuolelle tulee jättää koirat, joilla on virtsakiviä ja joilla siis on kehittynyt sairaus. Samalla on huolehdittava perinnöllisen monimuotoisuuden säilymisestä, muuten on vaarana, että jokin vakava sairaus tai luonneongelma yleistyy rodussa.

Kennelliiton jalostusstrategian mukaan ensisijaisesti vastustetaan niitä perinnöllisiä sairauksia, jotka haittaavat koiran jokapäiväistä, normaalia lajityypillistä elämää. Toissijaisesti on toki hyvä vastustaa ja estää kaikkien perinnöllisten poikkeavuuksien leviäminen – sellaistenkin, jotka muodostavat koiran hyvinvoinnille edes potentiaalisen uhan (ns. riskigeeni). Tällöin tulisi käyttää jalostukseen perimältään normaaleja koiria, mutta jalostuksesta ei tulisi sulkea kantajia, ei edes kantaja-kantaja -yhdistelmiä. Muuten on vaara, että mennään ojasta allikkoon, varsinkin kun varsin suuri osa populaatiosta kantaa perimässään poikkeavaa geenialleelia.

Koska virtsakivisairaus on hyvin kivulias, pitäisi sen riskiä rodussa saada kuitenkin vähitellen pienenemään. N/HU*N/HU–yhdistelmistä tulisi mahdollisuuksien mukaan valita jatkoon vain N/N-koiria. Vähitellen HU-alleelin yleisyys rodussa vähenee, jolloin kantajia ei enää tarvitse yhdistää. Tähän päästään määrätietoisella työllä ja usean sukupolven aikana, jolloin pystytään myös seuraamaan tilannetta ja mahdollisesti muiden rodussa olevien perinnöllisten ongelmien tilannetta. Näin voidaan tehdä koirien hyvinvoinnin kannalta kokonaisvaltaisia ratkaisuja.

Jokainen koira kantaa perimässään useiden eri geneettisten vikojen resessiivisiä tai vähintäänkin niille altistavia geenialleeleita. Pennunostajalle tulee kaikissa roduissa aina informoida myös rodussa piilevinä esiintyvistä perinnöllisistä ongelmista. Silloin pennunostaja tietää mihin sitoutuu. Kasvattajan tulee myös rehellisesti pystyä kertomaan piilevien perinnöllisten ongelmien merkityksestä koiralle ja siitä, mikä on todennäköisyys että sairaus puhkeaa ja minkälaisesta sairaudesta silloin on kysymys. N/HU*N/HU-yhdistelmistä syntyvien HU/HU-pentujen ostajia tulee erityisen tarkasti informoida koiran riskistä sairastua sekä siitä millainen sairaus on kyseessä: mitkä ovat syyt, mitkä oireet, ja miten sairautta voidaan hoitaa.

Kennelliitossa seurataan rodun tilannetta yhteistyössä jalostustoimikunnan kanssa, ja uusia jalostussuosituksia annetaan heti jos tilanne sellaista vaatii.
*Karmi, Safra, Young ja Bannasch. 2010. Validation of a urine test and characterization of the putative genetic mutation for hyperuricosuria in Bulldogs and Black Russian Terriers. Am J Vet Res. 71(8):909-14. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20673090.